Esittelyssä: Karvavauvat

Joku ehkä muistaa miun joskus puhuneen et äitelläni on kenneli, jossa käyskentelee pyreneittenmastiffeja. Noin reilu vuosi sitten surkeana kirjoitin (täällä) ko meille alkoi koiranpentuja putkahdella. Äite odotti niin innolla et ensimmäinen pentue syntyy, mut kaikki ei tosiaankaan mennyt niin ko oli suunniteltu. Mutta! Ei palata surkutteluun, vaan näihin ihanuuksiin jotka pentueesta meille jäivät. ♥ Muut lähteneet uusiin koteihin!

Tytöt.

Pojat.

Pennuille kuuluu hyvää, hankaluuksista huolimatta. Äkkiä on reilu vuosi mennyt neljän karvavauvan kanssa. (+ Kolme vanhempaa pystiffiä.) Mut onneks on vielä monta vuotta aikaa tukehtua karvoihin. Ja vauvat senkus kasvaa vaan! Toivottavasti vielä paljon. ;)

Löytyykö lukijoiden talouksista yhtä paljon karvaa? :D

Lepää rauhassa, pikkuinen.

Muistan ko olin vielä ihan penska ja meille tuli koiranpentu, joka sai nimekseen Timi. En juurikaan muista aikaa ennen Timiä, joten tuntuu että se olis ollut meillä aina. Jos nyt oikein muistelen niin taisin olla 7-vuotias pennun saapuessa, eli tähän päivään on ehtinyt kulua minusta jo se pieni ikuisuus.

.

Mutta niin lähti meidän vanhus viimeiselle matkalle. Uskon että näin on parempi. Vaikka itsellä olo onkin jotain aivan kamalaa. En halua edes kuvitella miltä tuntuu mennä kotiin, jossa Timiä ei enää ole.

"Kun olit luotamme poistunut,

en sitä millään todeksi uskoa voinut.

Vaikka kaikki merkit jo täyttyi,

irti päästäminen sydämen mursi ja maa alla järkkyi."

Me, myself and I

Kieltämättä aika häiritsevää, en ilmeisesti osaa olla kameran edessä muuta ko vasen poski edellä. Mutta niin, oli taas yks turha päivä kämpällä joten.. Meikkasin, otin kuvia ja kivasti muokkasin ne. Tämän jälkeen voin sanoo, huulipunaa tuskin tuutte enää miun naamassa näkemään! :D

-

Aina ko kuulen tän biisin, alkaa jostain syystä hirmusti laulattaa. Tänään oonkin availlut ääntäni pitkin päivää ja kuunnellut musiikkia, kovvaa. Ja jos häiritsin naapureita: i don't give a shit.