Joku ehkä muistaa miun joskus puhuneen et äitelläni on kenneli, jossa käyskentelee pyreneittenmastiffeja. Noin reilu vuosi sitten surkeana kirjoitin (täällä) ko meille alkoi koiranpentuja putkahdella. Äite odotti niin innolla et ensimmäinen pentue syntyy, mut kaikki ei tosiaankaan mennyt niin ko oli suunniteltu. Mutta! Ei palata surkutteluun, vaan näihin ihanuuksiin jotka pentueesta meille jäivät. ♥ Muut lähteneet uusiin koteihin!
 |
| Tytöt. |
 |
| Pojat. |
Pennuille kuuluu hyvää, hankaluuksista huolimatta. Äkkiä on reilu vuosi mennyt neljän karvavauvan kanssa. (+ Kolme vanhempaa pystiffiä.) Mut onneks on vielä monta vuotta aikaa tukehtua karvoihin. Ja vauvat senkus kasvaa vaan! Toivottavasti vielä paljon. ;)
Löytyykö lukijoiden talouksista yhtä paljon karvaa? :D
