Muistan ko olin vielä ihan penska ja meille tuli koiranpentu, joka sai nimekseen Timi. En juurikaan muista aikaa ennen Timiä, joten tuntuu että se olis ollut meillä aina. Jos nyt oikein muistelen niin taisin olla 7-vuotias pennun saapuessa, eli tähän päivään on ehtinyt kulua minusta jo se pieni ikuisuus.
Mutta niin lähti meidän vanhus viimeiselle matkalle. Uskon että näin on parempi. Vaikka itsellä olo onkin jotain aivan kamalaa. En halua edes kuvitella miltä tuntuu mennä kotiin, jossa Timiä ei enää ole.
"Kun olit luotamme poistunut,
en sitä millään todeksi uskoa voinut.
Vaikka kaikki merkit jo täyttyi,
irti päästäminen sydämen mursi ja maa alla järkkyi."