Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit

10. kesäkuuta 2013

Luopumisen tuska kerrottuna kahdella.

s. 21.02.2007 k. 10.06.2013

Tää ei vaan voi olla totta. En löydä edes sanoja, tuntuu niin pahalta. Viime teksti tässä. Camilla siis nukkui perjantaina pois. Tänään tuli eläinlääkäriltä puhelu Mintun röntgenkuvista ja tuomio oli että tilanne vain pahenee. Luusyöpä eteni kauhean nopeasti.. Vanhemmat soitti hetki sitten ja sanoi: "Ollaan eläinlääkärissä, Minttu on nyt nukkumassa pois."


"Ansaitset unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää, ne on rakkautta ja ikävää."

9. kesäkuuta 2013

s. 29.07.2005 k. 07.06.2013

En voi käsittää kuinka pahasti asiat on mennyt pieleen. Siis melkein kaikki mikä vain voi mennä. Camillalla todettiin laajentunut sydän. Avalla oli jalassa jotain häikkää ihan vähän aika sitten. Viime keskiviikkona Minttu kuskattiin lääkäriin ja todettiin luusyöpä. Perjantaina satoi kaatamalla vettä ja auto jätti välille. Ja tätähän se kaikki varmaan tiesi, koska en kotiin päässyt.

Lepää rauhassa Camilla rakas.

Jos ajan saisin takaisin, mitä siitä muuttaisin?
Vain sen viimeisen hetken, kun en ollut luonasi.
Olisin tahtonut olla vierelläsi, antaa voimia vähän lisää.
Mutta lähdithän rauhassa unessa, lähdithän kivutta tuskatta.

Jäit sydämeeni asumaan.


Sattuu niin kamalasti. Rakastin tätä koiraa niin paljon, ettei kukaan uskokaan. Rakastan tietysti kaikkia meidän koiria, mut Camilla oli erityinen. Muiden koiruuksien äitihahmo joka putsasi korvat ja kuonot. Piti lapset kurissa. Se ei lähtenyt viereltä pois. Monet kerrat istuin Camillan kanssa rappusilla ja höpötin maailman vääryyksistä ja se kuunteli. Jos oli paha olla, Camilla nuoli kyyneleet pois ja piti päätään sylissä. Lohdutti.

En varmaan pysty enempää kirjoittaa, on tyhjä olo ja itkettää. Kotona on nyt aina vastassa niin iso tyhjä tila, jota toinen koira ei voi koskaan täyttää. Mut yritän lohduttautua ajatuksella et Camilla on nyt Timin luona. Jossain tuolla kaukana molemmilla on parempi olla.

14. maaliskuuta 2013

Esittelyssä: Karvavauvat

Joku ehkä muistaa miun joskus puhuneen et äitelläni on kenneli, jossa käyskentelee pyreneittenmastiffeja. Noin reilu vuosi sitten surkeana kirjoitin (täällä) ko meille alkoi koiranpentuja putkahdella. Äite odotti niin innolla et ensimmäinen pentue syntyy, mut kaikki ei tosiaankaan mennyt niin ko oli suunniteltu. Mutta! Ei palata surkutteluun, vaan näihin ihanuuksiin jotka pentueesta meille jäivät.  Muut lähteneet uusiin koteihin!

Tytöt.

Pojat.
Pennuille kuuluu hyvää, hankaluuksista huolimatta. Äkkiä on reilu vuosi mennyt neljän karvavauvan kanssa. (+ Kolme vanhempaa pystiffiä.) Mut onneks on vielä monta vuotta aikaa tukehtua karvoihin. Ja vauvat senkus kasvaa vaan! Toivottavasti vielä paljon. ;)

Löytyykö lukijoiden talouksista yhtä paljon karvaa? :D

8. elokuuta 2012

Lepää rauhassa, pikkuinen.


Muistan ko olin vielä ihan penska ja meille tuli koiranpentu, joka sai nimekseen Timi. En juurikaan muista aikaa ennen Timiä, joten tuntuu että se olis ollut meillä aina. Jos nyt oikein muistelen niin taisin olla 7-vuotias pennun saapuessa, eli tähän päivään on ehtinyt kulua minusta jo se pieni ikuisuus.

.

Mutta niin lähti meidän vanhus viimeiselle matkalle. Uskon että näin on parempi. Vaikka itsellä olo onkin jotain aivan kamalaa. En halua edes kuvitella miltä tuntuu mennä kotiin, jossa Timiä ei enää ole.


"Kun olit luotamme poistunut,
en sitä millään todeksi uskoa voinut.
Vaikka kaikki merkit jo täyttyi,
irti päästäminen sydämen mursi ja maa alla järkkyi."