Juhuu ja kukkuu!

Katsokaas kuka on palannut. :) Parempi myöhään ko ei milloinkaan, vai kuinka? Check check !

Here again!

Täällä se nyt on! What silence hides... Blogin pitäis nyt näkyä normaalisti, mut kertokaa jos on ongelmaa tai jotain outouksia. Hieman siellä ollaan vaiheessa, mut kyllä tää tästä kun alkuun päästään. More than worthless diary siis poistuu kokonaan kuvioista, kunhan saan aikaiseksi poistaa. Jatketaan höpinöitä uuden blogin puolella!

Lukijat hoi! Minä kiitän ja kumarran.

Nyt on semmonen jutska et More Than Worthless Diary on tullut tiensä päähän. Ei tarkoita sitä et kirjottelu loppuis, mut alan vaan miettimään tarkemmin mitä täällä kirjoitan/julkaisen. Mitään hirveen kamalaa ei ole tapahtunut mutta.. Ei siitä sen enempää. Vanhat postaukset saa nyt jäädä kokonaan historiaan ja tämän julkaistuani alan niitä poistelemaan. Alotetaan siis puhtaalta pöydältä! Uusi blogi kera uuden nimen ilmestyy jossain vaiheessa, kunhan saan aikaiseksi. Kuulette minusta vielä!

Turistina Tallinnassa.

Alotetaan vaikka siitä et kävin Tallinnassa. Oli jo aikakin! Viimeks tullut siellä pyörähdettyä varmaan.. 10 vuotta sitten? Kävi niinkin hassusti et kaverilla oli jemmassa lahjakortti jolla pääs kaks ihmistä päiväristeilylle. Lahjakortti oli voimassa vielä pari viikkoa, joten myöhän lähettiin matkaan het eikä 15 päivä. :D Monta kertaa käynyt mielessä et voi ko pääsis kuvailemaan Tallinnan.. Ja ny mie pääsin! Kyllä voi pieni ihminen olla iloinen moisesta. Kiitos reissusta V ! ♥

Luvassa siis kollaasiripulia! Vanhakaupunki on jotain ihan uskomatonta, rakastuin. Kaks ensimmäistä kuvaa taitaa päästä henk.koht. lemppareiks. Kertokaa toki omanne! (Kuvien pitäis suurentua klikkaamalla!)

Paljon jäi kyllä kieltämättä kuvailematta, meinas nimittäin kamerasta akku loppua kesken! Pitäis olla mokomia toinenkin varalla.. Tosin, ei siinä muutamassa tunnissa oikein ehdi ko juosta Tallinnan läpi ja samalla vauhdilla takaisin laivaan. :D Mutta oli hirmu kivaa, joskus toiste pidemmäks aikaa!

Pari hassua t-paitaa tarttui mukaan!

Semmonen se Tallinna! Seuraavaks kirjottelen vähän fiiliksistä ja mitä päässä liikkuu just nyt. Tämä kiittää ja kuittaa siihen asti!

Luopumisen tuska kerrottuna kahdella.

s. 21.02.2007 k. 10.06.2013

Tää ei vaan voi olla totta. En löydä edes sanoja, tuntuu niin pahalta. Viime teksti tässä. Camilla siis nukkui perjantaina pois. Tänään tuli eläinlääkäriltä puhelu Mintun röntgenkuvista ja tuomio oli että tilanne vain pahenee. Luusyöpä eteni kauhean nopeasti.. Vanhemmat soitti hetki sitten ja sanoi: "Ollaan eläinlääkärissä, Minttu on nyt nukkumassa pois."

"Ansaitset unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman.

Suo anteeksi rakkaani kyyneleet nää, ne on rakkautta ja ikävää."

s. 29.07.2005 k. 07.06.2013

En voi käsittää kuinka pahasti asiat on mennyt pieleen. Siis melkein kaikki mikä vain voi mennä. Camillalla todettiin laajentunut sydän. Avalla oli jalassa jotain häikkää ihan vähän aika sitten. Viime keskiviikkona Minttu kuskattiin lääkäriin ja todettiin luusyöpä. Perjantaina satoi kaatamalla vettä ja auto jätti välille. Ja tätähän se kaikki varmaan tiesi, koska en kotiin päässyt.

Lepää rauhassa Camilla rakas.

Jos ajan saisin takaisin, mitä siitä muuttaisin?

Vain sen viimeisen hetken, kun en ollut luonasi.

Olisin tahtonut olla vierelläsi, antaa voimia vähän lisää.

Mutta lähdithän rauhassa unessa, lähdithän kivutta tuskatta.

Jäit sydämeeni asumaan.

Sattuu niin kamalasti. Rakastin tätä koiraa niin paljon, ettei kukaan uskokaan. Rakastan tietysti kaikkia meidän koiria, mut Camilla oli erityinen. Muiden koiruuksien äitihahmo joka putsasi korvat ja kuonot. Piti lapset kurissa. Se ei lähtenyt viereltä pois. Monet kerrat istuin Camillan kanssa rappusilla ja höpötin maailman vääryyksistä ja se kuunteli. Jos oli paha olla, Camilla nuoli kyyneleet pois ja piti päätään sylissä. Lohdutti.

En varmaan pysty enempää kirjoittaa, on tyhjä olo ja itkettää. Kotona on nyt aina vastassa niin iso tyhjä tila, jota toinen koira ei voi koskaan täyttää. Mut yritän lohduttautua ajatuksella et Camilla on nyt Timin luona. Jossain tuolla kaukana molemmilla on parempi olla.

Esittelyssä: Karvavauvat

Joku ehkä muistaa miun joskus puhuneen et äitelläni on kenneli, jossa käyskentelee pyreneittenmastiffeja. Noin reilu vuosi sitten surkeana kirjoitin (täällä) ko meille alkoi koiranpentuja putkahdella. Äite odotti niin innolla et ensimmäinen pentue syntyy, mut kaikki ei tosiaankaan mennyt niin ko oli suunniteltu. Mutta! Ei palata surkutteluun, vaan näihin ihanuuksiin jotka pentueesta meille jäivät. ♥ Muut lähteneet uusiin koteihin!

Tytöt.

Pojat.

Pennuille kuuluu hyvää, hankaluuksista huolimatta. Äkkiä on reilu vuosi mennyt neljän karvavauvan kanssa. (+ Kolme vanhempaa pystiffiä.) Mut onneks on vielä monta vuotta aikaa tukehtua karvoihin. Ja vauvat senkus kasvaa vaan! Toivottavasti vielä paljon. ;)

Löytyykö lukijoiden talouksista yhtä paljon karvaa? :D